Eteläafrikkalainen kuvataiteilija Liza Grobler on kevään residenssitaiteilija, joka on toteuttanut yhdessä raumalaisten lasten kanssa teoksen Rauman taidemuseon Verstas-tilaan. Lisäksi hän työskentelee Rauman seurakunnan nuorten taideryhmän kanssa.

Maaliskuun lastenkulttuuriviikkojen aikana Grobler on tehnyt yhteistyötä tulevien maailmanrakentajien eli lasten kanssa ja toteuttanut näyttelytilaan riippuvan puutarhan. Kouluissa, yhteensä 24 työpajassa syntyneistä värillisistä piipunrasseista tehdyistä osista on koottu ”vuorovaikutuksen maisemia” maagisen eteläafrikkalaisen Aloe Ferox – kasvin väreissä.

Teos muodostaa näyttelyn ytimen, ja sen vastapainona on pieniä öljyvärimaalauksia, interaktiivinen videoprojisointi ja tuoksu, johon on vangittu Groblerin kotiseudun Karoon myöhäisiä iltapäiviä. Installaatio tuo yhteen kaksi paikkaa, Rauman ja Karoon, maapallon vastakkaisilta puolilta.

Näyttelyn nimi ”Aloe nielaisi droonini – An Aloe Swallowed my Drone” viittaa vuoropuheluun ihmisen, luonnonympäristön ja koneiden välillä.

Taiteilija on näyttelyä tehdessään pohtinut kuinka hänen kotiseudullaan Karoon kuivalla ja avaralla aroalueella esi-isät kertoivat tarinoita luonnon kauneudesta ja taikuudesta sekä ymmärsivät ihmisen ja maiseman yhteyden. Nykyään GoogleEarth -palvelu löytää sijaintimme ja voi seurata matkaamme reaaliajassa. Kartat osoittavat mahdolliset reitit, tiet ja rajat. Teknologian avulla voimme vallata ja simuloida fyysisiä tiloja, mutta emme kanna muistojamme – sisäisiä maisemiamme – näytöillä vaan fyysisesti kehoissamme.

Liza Grobler kertoo: ”Talvella Karoossa aloet alkavat kukkia. Lajikkeita on monia ja monilla on lääkinnällisiä ominaisuuksia, mutta vielä useammalla on piikkejä. Aloe Ferox voi nousta jopa 3 metrin korkeuteen ja kukat näyttävät tummanoransseilta raketeilta tai keihäiltä, jotka ulottuvat taivaaseen. Aloe-siluetit kansoittavat vuoria kuin rykmentti. Halusin kuvata maiseman lennättämällä drooniani syrjäisellä alueella ilman GPS-signaalia, kun terävä lehti keihästi droonini vuoristossa. Vietin yli tunnin etsimiseen ja löysin sen vasta kun olin tunnistanut mekaanisen hätäpiippauksen kaikkien linnunlaulujen joukosta. Droonini oli naarmuuntunut ja tärisevä, mutta muuten vahingoittumaton. Ajattelin, että tämä on varoittava tarina toiveistamme, suhteestamme teknologiaan ja luontoon. Luonto iskee takaisin.”