Vainio on residenssissä aloittanut uuden teoskokonaisuuden työstämisen haastatteluin, materiaalin keruulla ja luonnoksin. Myöhemmin esille tuleva näyttely käsittelee aikoinaan siirtoväkenä Raumalle muuttaneita ihmisiä. Sodan kokemukset ja evakot liittyvät monien raumalaisten tavoin myös hänen omaan sukuunsa. Aihe on noussut Ukrainan sodan takia erityisen ajankohtaiseksi. 

Näyttelyyn Vainio tekee installaatioita, maalauksia ja mm. muotokuvia sodan aikana siirtoväkenä Raumalle tulleista ihmisistä. Erityisesti häntä kiinnostavat Ammus Sytytin Oy -tehtaassa työskennelleet ihmiset. Tehdas työllisti paljon siirtoväkeä, kuten 1940-luvun alussa evakkona Raumalle tulleen isänsä perheen. 

Useissa teoksissaan Vainio käyttää tekstiilejä ja kasvikuituja. Hänen työskentelynsä ja tekniikkansa liittyvät usein ompeluun ja käsitöihin, jotka ovat paitsi perinteisiä naisten töitä, mutta myös hänen isoäitiinsä ammatti –  ompelija. Muotokuvia Vainio painaa, maalaa ja kirjailee lakanoille. Ensimmäisten joukossa onkin Vainion isän äidin muotokuva ja päiväkirjamerkinnät. Vanha valkoinen, hauraaksi kulunut lakana on kiehtova, käärinliinan omainen materiaali. Lakanat ovat olleet hartaasti valmistettuja, usein kapioita. Niissä on nukuttu, rakastettu, sairastettu ja toivuttu. Niihin on synnytty ja kuoltu. 

Teoskokonaisuuteen on tulossa myös kasvikuiduista (pellava ja hamppu) installaatio, joka liittyy tehtaan valmistamiin tuotteisiin sekä videoteos.