Maaliskuu–toukokuu. Näyttely 30.4.–30.5.2026. Sirkan huoneen teoskokonaisuus koostuu lyhyistä teksteistä ja käsin valmistetuista paperiarkeista. ”Osallistu teokseen, käännä sivua ja ole osa kertomusta. Tartu tilaisuuteen ja jää sanojen keskelle”, taiteilija kehottaa.

Zoe Grace Marquedant on valmistunut taiteen maisteriksi Columbian yliopistosta ja työskennellyt opintojensa jälkeen sekä mainonnan että journalismin parissa, kirjoittaen tekstejä aina olutpulloista lääkepurkkeihin. Hän on työskennellyt myös tallityöntekijänä, panimotyöntekijänä, puutarhurina ja postivirkailijana, jotka kaikki ovat vaikuttaneet hänen kirjoittamiseensa ja sen muotoon odotetuilla ja odottamattomilla tavoilla. Nämä kokemukset herättivät hänessä uteliaisuuden ilmaisuvälineen ja viestin väliseen suhteeseen sekä halun leikitellä lukijan ja kirjoitetun sanan vuorovaikutuksella. Tällä hetkellä hän on kolumnistina Talk Vomit -julkaisussa ja työskentelee residensseissä meillä ja muualla kirjoittaen runoja, lyhyitä tekstejä ja valmistaen paperia.

RAKAS LUKIJA -näyttely on kirjoitettu, painettu ja esitetty vastapainoksi tämän hetken heikkenevälle lukutaidolle ja keskittymisvaikeuksille (“En minä!”, joku huudahtaa. Todista se sitten vääräksi. Jatka lukemista.) Marquedant ei selitä teosta enempää, vaan pyytää katsojaa tulkitsemaan sanat, hänen motiivinsa ja niiden merkitykset itse. Katsoja ja lukijat voi osallistua teokseen, kääntää sivua ja asettaa itsensä osaksi kertomusta. Tarttua mahdollisuuteen olla ja tulla tämän teoksen aktiiviseksi kokijaksi, jäädä toistaiseksi sanojen keskelle.

RaumArs-yhteisötaiteilijana Zoe Grace Marquedant ohjasi myös PAPERINVALMISTUSTYÖPAJOJA osana Rauman kaupungin Lasten kulttuuriviikkoja. Hän toteutti taidetunnit 1.–5. -luokkalaisille Lapin, Vasaraisten ja Kodisjoen kouluissa sekä Rauman Freinetkoulussa.

Tuntien aikana taiteilija pyysi koululaisia luomaan oman ”tyhjän sivunsa” paperimassasta paperiksi. Hän toivoo, että näin hän ei ainoastaan opeta heille taiteen tekemisen käytäntöjä, vaan myös haastaa oletuksia ja odotuksia täydellisyydestä taiteen luomisessa. Kuten näyttelyssä näkee, käsintehty paperi on usein tekstuurinen, epätasainen ja kuituinen, mutta samalla täysin ainutlaatuinen ja toistamaton. Se on sekä epätavanomainen että kaunis. Se ei todellakaan ole valkaistu A4-arkki, vaan höyhenreunainen kangas. Se on sekä itsessään taideteos että kuvaus ihmisessä piilevästä luomiskyvystä.

Marquedant valitsi työpajoihin paperinvalmistuksen, koska se on sekä käytännöllisesti että henkisesti sotkuista. Ohut puuromainen massa, märkä sieni, tuttu tuoksu. Massassa on jotain leikkisää, joka hänen mielestään antaa meille mahdollisuuden nauttia prosessista ilman pelkoa siitä, että “teemme sen väärin”. Kuivumisen jälkeen oppilaille annettiin tehtäväksi kohdata itse tekemänsä tyhjä sivu. Epäilemättä he olivat lapsuudessaan kirjoittaneet, piirtäneet, maalanneet, rutistaneet, taitelleet ja osallistuneet kaikkiin niihin luomisen tekoihin, jotka syntyvät tekijän ja paperin välissä. Tämän tilan täyttäminen, tekeminen, on niin monen taideteoksen alku. Se vaatii rohkeutta.

Yksi tämän prosessin tavoitteista oli istuttaa koululaisiin tekemisen ilo ilman arvostelua sekä auttaa heitä kohtaamaan uuden taidon oppimisen tuntemattomat ja epävarmat hetket. Tässä ”tekoälyn” ja loputtomasti vierivien ruutujen aikakaudella taiteilija toivoi myös voivansa tuoda esiin paperisen sivun tarjoamat mahdollisuudet ja muistuttaa heitä yhteydestä siihen. Tuomalla koululaisten työt esille, Marquedant haluaa juhlia heidän luomuksiaan ja mielikuvitustaan sekä haastaa ajatuksen, ettei taidetta voi tehdä ilman koulutusta tai virallista taiteilijan titteliä. Hänen mielestään me kaikki olemme taiteilijoita, kunhan vain käytämme aikaa ja vaivaa aloittaaksemme, jatkaaksemme, tehdäksemme.

@zoenoumlaut

……….
Amerikkalainen taiteilijavieraamme on viipynyt Suomessa jo pidempään. Hän on aiemmin ollut residensseissä Villa Sarkiassa Sysmässä ja Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla sekä Farm Studiossa Intiassa, Dogo Residenz für Neue Kunstissa Slovakiassa ja Bridge Guard residenssissä Sveitsissä. Hän on ollut Research Ecologies & Archival Development -stipendiaatti School of the Commonssa Zürichin taideyliopistossa. Lisäksi hänen käsikirjoituksensa Making a Living oli ehdolla Nan Shepherd Prize -palkinnon pitkällä listalla. Marquedantin töitä on julkaistu muun muassa Butter Magazinessa, In the Moodissa ja 13trackissa. Nykyisin hän toimii kolumnistina Talk Vomitissa.