Miten havainnot luonnosta, virtauksista ja vaelluskalojen kommunikaatiosta kehollistuvat? Miltä vaellus tuntuu kehossa? Miten voimme luoda liikkeellämme yhteyttä vaelluskaloihin ja niiden elinympäristöön? Residenssin aikana tanssitaiteilijat Rianna Rintamäki ja Amanda Vuori tutkivat, kuinka kehollisesti olla yhteydessä Raumanjoen ympäristöön ja sinne nouseviin kaloihin.

Työskentelyn keskiössä oli Raumanjoen äärellä oleminen, jokiympäristön tarkkailu ja siitä vaikuttuminen osana liikkeellistä työskentelyä. Joessa runsaana tapahtuva liike, kuten jokirapujen kömpiminen ja kaislojen myötäily veden mukana herätti monenlaisia liikkeellisiä ajatuksia ja loi kehystä kalojen maailmaan samaistumiselle. Työskentely jokivarressa herätti paikallisissa kiinnostusta. “Näkyykö kaloja?” huikkasi eräs ohikulkija.

Residenssin aikana tanssijat halusivat pitää myös kehoistaan huolta ja aloittivatkin päivät erilaisilla kehon herättelyn ja kehonhuollon menetelmillä. Residenssissä olemisen rikkaus pohjautui heidän mielestään aikaan, ympäristöön, ihmisiin, hyvinvointiin, jakamiseen, syventymiseen, rauhaan ja mutusteluun. Tällöin luovuudella oli hedelmällinen ja inspiroiva kasvualusta.

Taiteilijat tekivät residenssin aikana yhteistyötä Rauman Seudun Työnhakijat ry:n kanssa. Työnhakijat kiinnostuivat tanssijoiden kehonhuollon menetelmistä ja ajatuksia jaettiinkin Kehonhuolto ja luova liike -työpajassa. Työpajan aikana harjoiteltiin hetkeen pysähtymistä ja kokeiltiin myös taiteilijoiden residenssin aikana tutkimaa liikettä. Sadepäivinä Amanda ja Rianna pääsivät työskentelemään Rauman työnhakijat ry:n Lokki-saliin, jossa he järjestivät residenssin päätteeksi myös demon työstään.

Prosessin aikana Amanda ja Rianna vaihtoivat ajatuksia tiiviisti toisen residenssitaiteilijan Hyun-Jeong Jeonin kanssa. Korealainen lastenkirjailija Jeong työskenteli myös ympäristöaiheiden ja eläinten käytöksen parissa. Vaikka he eivät tunteneet toisiaan entuudestaan ja taiteenalat erosivat toisistaan, löysivät he paljon yhteisiä taiteelliseen työskentelyyn liittyviä kiinnostuksenkohteita. Inspiraatio toisen työstä ja taiteilijoiden välinen vertaistuki rikastutti taiteellista prosessia entisestään.

Residenssin aikana taiteilijat liittyivät vaelluskalojen suojelusta kiinnostuneen Vaelluskalaverkoston viestintäkanaviin ja tutustuivat vaelluskalojen seurannan toimintamalleihin. Suurin osa vaelluskalakantojen tarkkailusta perustuu siihen, että mennään etsimään kaloja ja jaetaan havaintoja videokuvien ja viestien avulla. Tietoa pyritään jakamaan mahdollisimman paljon ja kuka tahansa aiheesta kiinnostunut voi auttaa kalakantojen esiintyvyyden ja elinolosuhteiden tarkkailussa ja vaelluskalojen suojelussa. Tästä inspiroituneena Amanda ja Rianna haluaisivat tulevaisuudessa toteuttaa tanssia ja asiatuntijatietoa yhdistävän dokumenttielokuvan, jossa mentäisiin lähelle vaelluskalojen elämää.