POLKU

on työnimi yhteisötaideteokselle, joka tehdään nuorten kanssa heidän omaan ympäristöönsä. Teos toteutetaan penkkeihin, joiden pintaan maalataan ja piirretään. Penkit muodostavat tarinallisen, toisiinsa kytkeytyvän ”polun”, kun valmiit tuotokset siirretään lopullisille paikoilleen eri puolille Euraa. 

Teemana teoksessa on fantasiamaailma, jotakin, mikä ei ole suoraan tästä todellisuudesta, vaan keksittyä ja mielikuvituksen tuotetta. Sieltä voi löytää unelmia, iloa, pelkoja, kohtaamisia, eri rooleja jne. Nämä puolestaan ovat jotakin, mitä omassa elämässä voi kohdata. Nuorten työskennellessä ei omia valintoja liiemmin tarvitse selitellä, joten mielenkiinnolla jäädään odottelemaan tuleeko penkkeihin tehdyistä maalauksista sarjakuvamaisia, katutaidetta vai jotakin aivan muuta. Minne penkit sijoitetaan ja millainen polku niistä tulee ja minne, se päätetään myöhemmin. Varmaa kuitenkin on, että lopputulos on persoonallinen ja yllätyksellinen, ”ääni”, joka on nuorten.

Nooran omia teoksia löytää Instagramista ”nooraylipieti” ja häneen voi olla myös yhteydessä ennen työpajojen alkua jos on kysyttävää: noora (at) nooraylipieti.com. Ilmoittautumiset työpajoihin Taidehalli Kivistön sivuilla www.taidehallikivisto.fi tai taiteilijalle suoraan. Työpajat toteutetaan yhteistyössä Taidehalli Kivistön kanssa.

VAMPYYRIPOTRETTEJA JA TAITEESEEN SUKELTELUA

Kun joukko kutosluokkalaisia, kuvataiteilija ja pari räsymattoa laitetaan samaan tilaan, niin saadaan Erityinen pitkähammas ja Yksinäinen kreivi. Kyseiset teokset valmistuivat Karin koulun 6A-luokkalaisten toteuttamina joulukuussa 2021 kaksipäiväisessä yhteisötaideprojektissa.

Teoksia työstettiin kahdessa ryhmässä sekä omaa, että muiden taiteellista prosessia kunnioittaen. Työskentelytavaksi muodostui rohkeaa heittäytymistä sekä intuitiivisia, reippaita kokeiluja. Samalla oppilaiden välille kehittyi oivaltavia keskusteluja taiteesta ja siihen liittyvästä ilmaisun vapaudesta. Prosessi vei oppilaat yhteisen tekemisen kautta mysteerien maailmaan, jossa kuva vampyyrista oli rajoja rikkova ja symbolinen. Oppilaiden tulkinnoissa hahmot ilmensivät syvällisiä merkityksiä mm. erillisyydestä, yksinäisyydestä, ylivertaisuudesta ja muista emootioista. Teokset tavoittavatkin ihmisen sisällä jotakin primitiivisen aitoa ja puhuttelevaa.

Ylipieti kirjoittaa prosessin nykytaiteellisesta kontekstista: Projekti toteutui kouluympäristössä, mutta ei ollut viitekehykseltään taidepedagoginen. Nykytaiteellisesta näkökulmasta oppilaat ovat toteuttaneet yhteisötaiteellisen teoksen, jossa sisältö muodostuu yhteisöstä itsestään lähtevänä sekä on sen itsensä tuottamaa. Työn toteutus on ollut luonteeltaan performatiivinen, jolloin myös tekeminen itsessään on osa teosta.

Taiteen tohtori, kuvataiteilija, tutkija ja kuraattori Mika Karhu avaa filosofi ja psykologi John Deweyn ajatuksia näin: ”Taiteellisen diskurssin rituaalisen jähmettymisen sijaan, taiteen kokemusta voidaan lähestyä amerikkalaisen filosofin John Deweyn taiteen kokemuksen käsitteen näkökulmasta. Taiteen kokemus on yhteisöllinen. Tällä Dewey tarkoittaa sitä, että taide on sosiaalisen kokemuksen kiinteä osa, jota ei voi erottaa sosiaalisen yhteisön toiminnan dynamiikasta ja yhteisistä kokemuksista. Deweyn mukaan tässä on ero taidediskurssin tapaan jaotella taidetta erilaisten käsitteiden kautta autonomisiksi rakenteiksi, joiden olemassaoloa määrää rajatun kontekstin ehdot. Taide edustaa jotakin, joka on olemassa omalakisena ja jopa sosiaalisen maailman ulottumattomissa ja tavoitettavissa vain ajattelemalla ja esteettisen aistin avulla.”
Lähde: Taide, rituaali ja kokemus, Mika Karhu, Taitu 10 vuotta – tieteellinen seminaari.