9.5.-28.6.2025. Vainio muisti Ukrainan sodan alkaessa isänsä puolen suvun evakkohistorian. Teini-ikäinen isä Pekka, sisarensa Maini, veljensä Kalevi ja heidän äitinsä – Vainion isoäiti Maria, lähtivät evakkoina 1940-luvulla Sortavalasta ja päätyivät Raumalle.

”Oman sukuni tarinoista alkunsa saanut, tutkiva työskentely on pitänyt minua otteessaan jo useita vuosia. Olen saanut valokuvia ja kuullut evakkotarinoita monilta yksityishenkilöiltä. Nämä aineistot ovat näyttelykokonaisuuden identiteettiä, juuria ja kotia käsittelevien teosten lähtökohtina. Näyttelyn teosten avulla voidaan luoda kuva muistojen hauraudesta ja häipyvyydestä. Tämä työ tuntuu erityisen tärkeältä, koska evakoiden tarinat ovat kohta unohduksissa, jos niitä ei nyt tuoda esiin.

Ylisukupolviset traumat ja selviytymiset muistuttavat siitä, miten lyhyt aika sodasta Suomessakin on. Sillä on vaikutusta moniin sodanjälkeisiin sukupolviin. Toisen maailmansodan aiheuttamat haavat ovat meissä vielä. Toivon ja selviytymisen kokemukset ovat kuitenkin voimauttavia.

Lämmin kiitos kaikille valokuvia ja tekstejä sekä tarinoita antaneille yksityisille ja muille tahoille. Ilman näitä autenttisia aineistoja tämän näyttelyn teokset olisivat jääneet pintapuolisiksi.

Kiitos yhteistyökumppaneille: RaumArs, Bottomland Productions, Kaivopuisto Oy Rami Saarela ja Mantin Maailma. Kiitos hankkeen tukemisesta Erkki Paasikiven Säätiö, Taiteen edistämiskeskus, Rauman kaupunki ja Pamaus-Seura.”

• Leena Vainio

Näyttely tuo näkyväksi sotaa paenneiden henkilöiden tarinat. Se tuo pilkahduksia tunteista ja tunnelmista, joita pakolaisuus herättää. Missä sotaa paenneen ihmisen koti on? Mitä tunteita herää, kun joutuu kiireellä jättämään oman kotinsa? Kotiutuivatko evakot Raumalle? Mikä on heille kodin merkitys?

Näyttely koostuu tekstiili- ja keramiikkateoksista, installaatioista ja työryhmän tanssivideosta, joka kuvattiin entisen Ammus-Sytytin Oy:n tehtaan tiloissa, joissa monet evakot, myös Vainion isoäiti ja isä sisaruksineen, työskentelivät. Video tuo tarinat keholliseksi ja käy vuoropuhelua näyttelyn muiden teosten kanssa täydentäen teoskokonaisuuden monitaiteelliseksi ja moniaistilliseksi kokonaisuudeksi.

Videon työryhmä: Anne-Mari Kivimäki musiikki, Linda Kuha & Sini Muranen koreografia ja tanssi, Tuulia Soininen kuvaus ja editointi, Konsta Leinonen äänisuunnittelu.

---

BIO. Raumalaissyntyisen, Kangasalla asuvan Leena Vainion työskentelyn ydinteema on haavoittuvuus. Teoksissaan hän pohtii traumaa, surun ja luopumisen tunteita, katoavaisuutta ja aikaa. Häntä kiehtovat nostalgian nostattama kaiho ja kauneuden kaipuu. Kerrokselliset materiaalit ja tekniikat vaihtuvat mm. lakanoista ja langoista maalauksiin ja puupiirroksiin.

Vainio on valmistunut kuvataiteilijaksi (YAMK) Satakunnan Ammattikorkeakoulun Kankaanpään Taidekoulusta ja pitänyt vuosittaisia ​​yksityisnäyttelyitä gallerioissa Suomessa sekä osallistunut ryhmänäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomailla. Leena Vainion aiemmat näyttelyt Taidetalo RaumArsissa (aiemmin nk. Sepän talo) ovat olleet ryhmänäyttely Mikrokosmos 2015 ja yksityisnäyttely Kaiho ja unhola 2020. RaumArs-residenssissä Vainio on työskennellyt vuosina 2020 ja 2023.